Suomen Kuurosokeat ry:n paneelikeskustelussa tänään saimme keskustella tulkkauspalveluista ja lohduttomasta tilanteesta, kun tulkkeja ei saa oikea-aikaisesti, vaikka tekijöitä olisi, niin päätöksiä tulkille voidaan kuitenkin rajoittaa. Ajatelkaa, että kuurosokea ihminen voi saada tulkin mukaan töihin, mutta EI työpäivän jälkeen kauppaan, riippuen siis saadusta päätöksestä.
Paneelikeskustelussa esiin nousi myös Kelan palveluiden kilpailuttaminen, joka on asiakkaalle raskas prosessi. Asiakas joutuu pahimmassa tapauksessa kierteeseen, kun tulkit vaihtuu ja ei ole arkeen sanoittajaa, jotta edes ulkoilu onnistuisi turvallisesti.
Lisäksi keskustelimme, YK:n vammaissopimuksesta, joka tulisi mielestäni ottaa jo huomioon lainsäädäntöä tehtäessä, jolloin niitä automaattisesti jo noudatettaisiin ja monta syrjivää asiaa poistuisi yhteiskunnastamme.
Vammaispalvelulain uudistus ja sen epäkohdat mm. +65-vuotiaat nousivat keskusteluun, sekä kuinka moni jäisi haavoittuvaan asemaan.
Apuvälineiden oikea-aikainen saanti on vaikeaa. Yleisöstä kerrottiin esimerkki, kun oli vuoden joutunut odottamaan kuulolaitetta. Hän kysyikin, onko ihmisarvoista elämää olla vuosi kuulematta mitään? EI OLE! Toimivat apuvälineet ovat välttämättömiä vammaisen henkilön itsenäisyydelle, yhdenvertaisuudelle ja osallisuudelle. Apuvälineet tukevat myös liikkumisen esteettömyyden tavoitetta.
Se on arvovalinta laitetaanko rahaa ulkomaille kehitysapuun vai oman kansan tarpeisiin. Minulle menee edelle oma kansa!
Kuurosokeiden arkea on yhteiskunnassamme selkeästi rajoitettu, kuten monen muunkin erityisryhmän.
Maassamme on tilanne, kun ihmisiä jää jopa heitteille, kun sosiaalihuolto- ja vammaispalvelulain mukaiset taksipalvelut eivät toimi ja ole saavutettavissa.
On aika tehdä muutos ja laittaa asiat tärkeysjärjestykseen!
Hoidetaan oma kansa ensin. 
Lämmin kiitos paneelin järjestäjille Suomen Kuurosokeat ry:lle, sekä juontajalle Milla Lindhille.